Kun maailma ei kaadu – keskeneräisyyden sietämisen taito 

Opimme varhain, että keskeneräisyys on jotain nolottavaa. Jotain, mikä pitäisi piilottaa, korjata tai jättää taakse nopeasti. Että vain valmis on arvokasta. Että vasta sitten, kun kaikki on selvää ja siistiä, voi näyttää muille jotakin – ajatuksia, tunteita, omaa työtä tai itseään.

Mutta entä jos tämä uskomus ei ole totta?
Entä jos keskeneräisyys ei ole virhe, vaan jotain olennaista?

Miksi keskeneräisyys tuntuu niin vaikealta?

Monelle keskeneräinen olo ei ole vain epämukava – se on suorastaan uhkaava. Aivan kuin kesken jäänyt tehtävä, sekava tunne tai hahmoton ajatus olisi merkki siitä, että on epäonnistunut. Näin ei kuitenkaan ole.

Tosiasiassa suuri osa elämästä tapahtuu keskellä, on keskus, joskus jopa jää kesken. Keskeneräisyys ei ole poikkeus, vaan normi. Kasvu, muutokset ja oivallukset tapahtuvat usein juuri silloin, kun mikään ei ole vielä varmaa. Kun emme vielä tiedä vastauksia, mutta emme enää voi palata entiseen.

Tässä vaiheessa moni kaipaa tukipilaria: jotakuta tai jotakin, joka muistuttaa, että juuri tällaisessa tilassa tapahtuu jotakin tärkeää. Ehkä tunnistat sen itsessäsikin – hienovaraisen mutta sitkeän kaipuun ymmärrykseen, lupaasi olla vielä kesken.

Entä jos et yrittäisikään ratkaista kaikkea heti?

Keskeneräisyyden sietäminen ei ole sama kuin luovuttaminen. Se on kykyä pysähtyä hetkeksi. Hengittää. Katsoa rehellisesti sitä, mitä on – ilman pakkoa korjata, viimeistellä tai esittää valmiimpaa kuin oikeasti on.

Tämä ei ole helppoa, varsinkaan sinulle, joka olet tottunut ottamaan vastuuta, olemaan tehokas, vastaamaan muiden odotuksiin. Mutta voi olla, että juuri sinulle keskeneräisyyden hyväksyminen on tärkein askel kohti syvempää rauhaa ja rehellisempää elämää.

Tiedätkö jo, missä tilanteissa sinulle tulee tunne, että et saa olla kesken?
Ja mitä tapahtuisi, jos antaisitkin itsellesi luvan siihen?

Keskeneräisyys on kasvun maaperää – jos osaat pysähtyä siihen

Moni ei pysähdy, koska pelkää:

• Mitä jos jään jälkeen?

• Mitä jos muut luulevat, etten tiedä mitä teen?
• Mitä jos en saa tätä valmiiksi koskaan?

Mutta ehkä kysymys ei olekaan siitä, saatko kaiken valmiiksi – vaan siitä, opitko olemaan myötätuntoinen itsellesi matkalla. Opitko erottamaan, mikä on oikeasti kiireellistä, ja mikä on vain sisäistä painetta olla enemmän, parempi, valmiimpi.

Näiden teemojen äärelle palaan valmennuksissani usein. Aihe on yksi vaietuista, mutta hyvin tärkeä ja auttaa yrittäjää kauaskantoisesti.
Ja moni oivaltaa:
Minun ei tarvitse olla valmis ollakseni arvokas.

Et ole yksin – mutta polku on sinun

Jos tämä teksti resonoi sinussa, voi olla, että kaipaat enemmän kuin vain vinkkejä.
Ehkä et tarvitse lisää tapoja "suorittaa paremmin" – vaan tilaa olla.
Tilaa oivaltaa, jäsentää, hengittää.

Siksi valmennukseni ei tarjoa nopeita ratkaisuja tai viiden kohdan listoja. Se tarjoaa jotain muuta:
Oman tilan. Oman rytmin. Oman reitin pois ylikuormituksesta – ja takaisin yhteyteen oman itsesi kanssa.

Ja mikä tärkeintä:
Tämän matkan ei tarvitse olla valmis, jotta se olisi merkityksellinen.

Huomaathan, että Niukato ei ole terapiaa. Jos kaipaat apua mielenterveyden haasteisiin, suosittelemme kääntymään terveydenhuollon ammattilaisen puoleen.