Blogi

Hiljainen työpaikkakiusaaminen saattaa alkaa kuin huomaamatta. On vaikea määrittää milloin tai mikä oli se ensimmäinen kerta. Usein ihminen huomaa ensin jotakin pientä. Tunnelma muuttuu. Et kenties osaa nimetä sitä. Mietit tulkitsitko oikein tai mitä edes tapahtui.

Hiljainen työpaikkakiusaaminen voi viedä sinut vähitellen yhä syvemmälle kuoreen. Kun ympärilläsi olevat ihmiset jatkuvasti vähättelevät, pienentävät tai kyseenalaistavat sinua ja kokemuksiasi, alat helposti epäillä itseäsi.

On luonnollista haluta auttaa, kun joku on pulassa. Kyse ei ole siitä, etteikö saisi tai pitäisi auttaa – vaan siitä, että omista rajoista on pidettävä kiinni. Erityisesti tilanteissa, joissa tapahtuu nopeasti ja tietoa tulee paljon, on tärkeää tunnistaa oma tarve hengittää ja jäsentää ennen kuin syöksyy mukaan.

Opimme varhain, että keskeneräisyys on jotain nolottavaa. Jotain, mikä pitäisi piilottaa, korjata tai jättää taakse nopeasti. Että vain valmis on arvokasta. Että vasta sitten, kun kaikki on selvää ja siistiä, voi näyttää muille jotakin, kuten ajatuksia, tunteita, omaa työtä tai itseään.

Moni palveluyrittäjä tekee työtään ihmissuhteiden keskellä. Jokainen kohtaaminen vaatii läsnäoloa, kuuntelua ja kykyä reagoida tilanteisiin nopeasti. Mutta mitä tapahtuu, kun alat ennakoida muiden tunnetiloja niin voimakkaasti, että oma reagointisi jää taka-alalle?

Se, mikä toiselle on heti ymmärrettävää, voi toiselle tuntua sekavalta ja vaikeasti hahmotettavalta. Aivan kuin katselisi samaa tilannetta ylösalaisin.

Lomalla mieli kaipaa lepoa, vaihtelua ja irtiottoa arjesta. Mutta mitä tehdään uutisten kanssa – pidetäänkö niistäkin tauko vai tuntuuko tärkeältä pysyä perillä maailman menosta myös vapaalla?

Palveluyrittäjän arjessa rajat voivat hämärtyä helposti. Haluat pitää asiakkaasi. Haluat tehdä parhain päin kaikille. Asiakkaasi kaipaavat koko ajan enemmän, aikataulut venyvät, ja oma palautuminen jää jalkoihin. Tämä kirjoitus auttaa pysähtymään sen äärelle, mitä jatkuva venyminen tekee sinun hyvinvoinnillesi – ja miksi sinulla on lupa asettaa...

Moni meistä on oppinut jo varhain, että kiitosta saa silloin, kun pärjää, auttaa, onnistuu tai ylittää odotukset. Kun huone on siisti. Kun kokeesta tulee kymppi. Kun ei tarvitse apua. Näin syntyy hiljainen uskomus: "Minun pitää ansaita paikkani."